Ompele tekstiilit uusiksi, korjaa ja uudista vaatteet

 Ystäväni ylipuhui minut (ei paljon vaatinut 😁) mukaan VOPin ompele ja tuunaa -kurssille Turenkiin. Oma ompelukoneeni on jo pidemmän aikaa huudellut huoltoa laakerivian takia, ja nyt tuo hyvin palvellut Bernina on ansaitulla vuosi(huolto)lomalla. Koululla jossa kurssi pidetään on onneksi Berninoja pitkä rivi. Aavistuksen verran tuoreempia kuin oma äidinäidinäidin vanha vekotin...

Ensimmäiselle illalle nappasin mukaani yhdet farkut ja paidan hihat lyhennettäviksi. Farkut sainkin hienosti lyhennettyä ja loppuilta menikin hihasaumoja purkaessa. Itselle muistiin seuraaviin kertoihin; tee purkuhommat jo kotona niin voi tunnilla keskittyä uuden luomiseen...

Lyhennystekniikan jossa housun oma alasauma jää näkyviin löysin joskus YouTubesta. Se on kiva kun nyt farkut ei niin näytä lyhennetyiltä tuolla alkuperäisellä käänteellä.

https://www.youtube.com/watch?v=avwaWxy2Pes

Ensikerralla tavoitteena on ne hihojen lyhennykset ja jos vaikka koittaisi saada parsittua yhdet villasukat silleen niin kuin oikeaoppisesti...

Tuftaus

 Tähän tekniikkaan en juurikaan ole koskaan innostunut. Olen sujuvasti vierestä katsellut useampaankin otteeseen, muttei ole oikein kolahtanut.

Taas oli työn alla joku SYOn kurssitehtävä ja halusin opetella siihen tekniikan jota en vielä ollut kokeillut. Ilmoittauduin Kapiokirstu ry:n viikonlopun kurssille täällä Tervakoskella. 

Hankin välineet ja puoliskeptisesti lähdin kurssille ensisijaisesti vain kurssin suoritus mielessäni.

 

Ohjaajana oli Anneli V ja hän esitteli sitten niin monenmoista erilaista tuftausvälinettä, että hämmästelin vain vierestä alkuun. 

Tällaiselle alan aloittelijalle hän kärsivällisesti lähes kädestä pitäen kertoi ja neuvoi tekniikasta ja tarvikkeista kaiken oleellisen. Tässä on sekin hyvä juttu, että taas yksi juttu mihin voi kivasti käyttää monenlaisia jämälankoja. Minulla tässä on lähinnä 4-säikeisiä sukkalankoja käytössä.

Olihan se alku aika sykeröä, mutta kyllä se sitten kun vauhtiin pääsi, niin alkoi sujua ihan mukavasti.

Ja vei mennessään...

Tämähän on kivaa! Melko meditatiivinen tämäkin tekniikka kun rytmiin pääsi.

Tämän neulaamisen jälkeen työ tulee käsitellä nurjalta puolelta esim. maitoliimalla, etteivät lankalenkit karkaa. Purkaminen on melko nopeaa tässä tekniikassa...

Mikä tästä tulee? En tiedä. Se on pannunalusen kokoinen ja langat sellaista materiaalia, että pannunalusena voisi käyttää, mutta en minä raaski kattilaa tuon päälle laittaa  😁

Tällä tekniikalla voi tehdä tyynynpäällisiä, seinävaatteita, mattoja ym. miksei jopa vaatteisiin tai asusteisiin jonkun neulallisen pistelisi hienoksi yksityiskohdaksi!

Keväällä 2024 on Kapiokirstun kurssiohjelmaan tulossa taas tuftausviikonloppu ja saletisti minä olen ilmoittautumassa ensimmäisenä!

Sashiko & Boro

 Olin Vanajaveden opiston Sashiko ja Boro kirjonta- ja paikkauskurssilla parina lauantaina täällä Tervakoskella. Ohjaajana oli taitava PunosPirjo. 

Kahdessa päivässä ei hirveitä ennätä, mutta ehti siinä kipinän saada ja sehän riittää!

Sashiko on perinteistä japanilaista kirjontaa etupistoilla ja sana sashiko tarkoittaakin pientä pistoa. Haasteen tähän luo pistojen tasamittaisuus, mutta saahan se näkyä että on käsintehty! Mielettömän meditoiva tekniikka. 

Borokin on alkujaan japanilainen korjaus- ja paikkaustapa. Sana "boroboro" tarkoittaakin resuista/korjattua. Tästä itse vähän innostuin enemmän.

Minä käytin enimmäkseen virkkaus- ja helmilankoja. 

Ohutta viskoosipaitaa kirjoessa vähän avustin kuvien paikalla pysymistä silittämällä niitä paikoin kiinni pikapaltteen avulla. 

Yhdessä vihreässä testilapussa on japanilainen "syksy"-teksti. Sen piirsin ensin vedessä liukenevaan kuitukankaaseen "soluvlies" ja pistelin helmilangalla kiinni ja huuhtelin soluvliesin kylmällä vedellä pois. Se myöskin vähän tukee kangasta ja helpottaa pistojen tasaisuutta, kun ne voi piirtää siihen poistettavaan kankaaseen. Ei ehkä alkuperäisen tekniikan tarkoitus käyttää näitä apuvälineitä, mutta pienelle perfektionistille oiva apu...

Juuri sain tiedon, että sashikokurssi Tervakoskella saa jatkoa ensivuoden puolella, huippujuttu!

Makramee sulkia

Tein kesällä ystävälleni makramee-tekniikalla seinävaatteen. Oksat tuli matkaan lähimetsän hakkuualueelta kun siellä koirani kanssa samoilin. 

Tein tupsut päihin, mutta mielestäni jäi kyllä kaipaamaan enemmän ja ehdotinkin ystävälle, josko siihen sulat väkästäisin. voi sitten vaikka vaihdella...

Nyt on sulat valmiina. 

Makramee-solmeilun historia kantaa mitä luultavimminkin 1200-luvun Arabiaan.

Termi tulee arabiankielen sanasta "migramah" joka tarkoittanee reunakoristelua.

Tekstiilien ylimääräiset langanpäät on solmeiltu kauniiksi.

Ja niin ne pääsivät täydentämään sopivasti alkuperäistä seinävaatetta!

Nyt on hyvä 💓