Konekirjontaa

 Olin toukokuussa Valkeakoski-opiston Konekirjonta-kurssilla. Opettajana oli huikea monitaituri Maarit Humalajärvi.  Wanha Bernina, luottokoneeni, oli mukana ja hienosti meillä synkkasi.

Olen joskus saanut yhdeltä verhoilijalta verhoilukankaiden näytetilkkuja ja niihin suhailin vapaakirjonnalla tuollaista putkimaista alpakkalankaa harjoitustöiksi. 

Oli  mukava tikata suuntaan ja toiseen, edes ja takas ja hakea sitä tikin pituuden säätelyä työskennellessä.                                              

Näistä saattaa joskus tulla vaikka tyynynpäällinen, kun alkaa yhdistellä. 

Ensin piirsin veteen liukenevalle Soluvlies-tukikankaalle ruusun hahmotelman. Sitten vaan paljon ompelua suoralla tikillä.

Minulla ei (vielä) ollut konekirjontakehystä ja ruusu meni mukavasti jokseenkin luontevan näköisesti kurttuun sieltä täältä.

Tärkeää on, että tikkausta on reilusti päällekäin. Kun tukikangas sulatetaan lämpimän veden alla pois, pysyy tikkaus kasassa.

Ruusunlehteä aloin ommella kotona, siihen mennessä mulla olikin jo kirjontakehys, tai itseasiassa jo kolme erilaista/-kokoista. Kehystä käyttäessä työ pysyi sileänä ja tasaisena kokoajan.

Lopuksi vielä ompelin tiheällä siksakilla kolmeen kertaan ympäri sekä ruusulle, että lehdelle tukevat ja ryhdikkäät reunat.

 

Ompelun jälkeen ensin leikkasin ylimääräiset tukikankaat reunoilta pois. Sitten huuhtelu lämpimässä vedessä. Mitä enemmän huuhtelee lämpimällä vedellä sitä paremmin solvy-kalvo häviää. Jossain töissä voi olla hyväkin jättää työ vähän "napakammaksi". Sitten kuivaus tasona pyyhkeen päällä.

Nämä kuviot pääsivät peittämään yhtä pientä reikää T-paidassa. Pesin ensin paidan, ettei se enää kutistuisi kuvion kiinnityksen jälkeisissä pesuissa.

Sitten kiinnitin kukan ja lehden taakse silittämällä liimaharson leivinpaperin läpi, ettei sotkeennu liimaharsoon paita tai silityslauta!

Sitten otin liimaharson suojapaperin pois kuvioiden takaa ja sovittelin kuvion mieleiselle paikalle paidan päälle. Kuvasta ei näy mutta reikä on alimmaisen vihreän lehden alakulmassa.

Leivinpaperin läpi silitin kuvion kiinni paitaan.

Lopuksi ompelin vielä kirjontakehystä ja kirjontapaininjalkaa käyttäen kuvion paitaan kiinni saman värisillä langoilla kuin kuvio on.

Ihan onnistunut tuunaustoimenpide! Menee jatkoon 💓💓

Pyöreä pöytäliina

Äitini on jo tovin etsinyt pyöreää pöytäliinaa pöydällensä. Ei ole mieleistä löytynyt.

Lupasin sellaisen hänelle ommella ja  löysinkin kivan kankaan Hämeenlinnan Eurokankaasta.

Jonkun tovin mietin kuinka sen pyöreän muodon siitä saan helposti leikattua ja mielummin kerralla, ettei käsissäni ole pian vain 30 cm kateliinaa... Ja JouTuubistahan niitä ohjeita löytyi...

 

Ensin taitellaan kangas neljään osaan.

Mitataan haluttu halkaisija, taitoksen sisäkulma on siitä puolet

Minulla oli tässä kankaan leveys 140 cm ja se sai olla liinan halkaisija. Joten ostin kangasta sen saman 140 cm.

Otin langanpätkän jonka toiseen päähän kiinnitin vesiliukoisen tekstiilitussin.

Toista päätä pidin kiinni keskikulmassa, olisihan sen voinut toki vaikka nuppineulalla kiinnittää. 

Ja sitten piirtämään narun avulla neljännes ympyrästä kankaaseen.

Sitten leikkasin piirtämääni viivaa pitkin terävillä kangassaksilla ja kyllä vain, pyöreä kappale siitä tuli. Joku ohje kehotti leikkaamaan kerrokset erikseen, mutta kyllä minä ne kaikki neljä leikkasin kerralla. Ja hyvä tuli 😊.

    Siksakilla reunaan ommel, ettei pääse purkautumaan. 

    Etenkin jos kangas on herkkä purkautumiselle.

Vinokantin ompeluun löysin siihenkin ohjeen netistä.

Ensin avataan ja asetetaan oikeat puolet vastakkain kangas ja vinokantti. Sitten reunaa lähimpänä olevaa taitosta pitkin ommellaan kiinni.

Sen jälkeen taitetaan kantti paikalleen ja silitetään (saattaa olla ettei "joku" silittänyt). Nauha nuppineuloilla kiinni ja ompelemaan vinokantin reunasta kiinni. Laitoin neulan asetuksen aivan vasempaan reunaan ja ompelin nauhan kiinni.

Päättely ja loppusilitys ja liina on valmis 💓

Ja vastaanottajakin oli tyytyväinen💓💓