Mattokassi

 ...4 neulaa ja yksi huoltotoimenpide myöhemmin...

Tein Ikean ohuehkosta matosta itselleni kassin.

Tämä on hyvin helppo malli.

Maton pitkistä sivuista leikkasin 12 cm leveät kaitaleet sangoiksi molemmin puolin kassia.

Ensin siis taitoin maton 6 cm kohdalta (tasona 12 cm). Ompelin kiinni. Sitten ompelin taitoksen ulkopuolelta paininjalan verran sauman lyhyellä tikillä ja leikkasin näiden kahden sauman välistä hihnan irti matto-osasta. Ja tämän tein  molemmista reunoista maton pitkiltä sivuilta.

Ompelin sangat siis kaksinkertaisiksi, mutten lähtenyt kääntämään, sen verran tuhtia tuo matto kuitenkin on.

Olisihan tuon sauman voinut taitella hihnan alle... jälkiviisaus...

Miksi tässä järjestyksessä? Olettamukseni on, että jos olisin ensin leikannut olkahihnat irti, olisi reunat todennäköisemmin purkautuneet melkoisen verran, koska kyseessä kuitenkin ohuehko löysäkuteinen matto.

Jääneestä palasta sivusaumat ompelin yhteen, käänsin kassin ja yläreunan hapsut taitoin ulkopuolelle koristeeksi.

Olkahihnat ompelin yläreunasta kahdesta kohdasta kiinni.

Minä olen melko yksivärinen ihminen... 

Siksi en kiirehtinyt tähän mitään kuviointia.

Se tarvitsee tarkan harkinnan, ehkä vuoden tai kaksi 😊,

mutta kätköistäni löytyy kyllä kirjottuja tilkkuja, sellaisesta voisi vaikka tehdä taskun koristamaan tuota etupuolta... sitten joskus, kun nyt annan asialle aikaa...

Konekirjontaa

 Olin toukokuussa Valkeakoski-opiston Konekirjonta-kurssilla. Opettajana oli huikea monitaituri Maarit Humalajärvi.  Wanha Bernina, luottokoneeni, oli mukana ja hienosti meillä synkkasi.

Olen joskus saanut yhdeltä verhoilijalta verhoilukankaiden näytetilkkuja ja niihin suhailin vapaakirjonnalla tuollaista putkimaista alpakkalankaa harjoitustöiksi. 

Oli  mukava tikata suuntaan ja toiseen, edes ja takas ja hakea sitä tikin pituuden säätelyä työskennellessä.                                              

Näistä saattaa joskus tulla vaikka tyynynpäällinen, kun alkaa yhdistellä. 

Ensin piirsin veteen liukenevalle Soluvlies-tukikankaalle ruusun hahmotelman. Sitten vaan paljon ompelua suoralla tikillä.

Minulla ei (vielä) ollut konekirjontakehystä ja ruusu meni mukavasti jokseenkin luontevan näköisesti kurttuun sieltä täältä.

Tärkeää on, että tikkausta on reilusti päällekäin. Kun tukikangas sulatetaan lämpimän veden alla pois, pysyy tikkaus kasassa.

Ruusunlehteä aloin ommella kotona, siihen mennessä mulla olikin jo kirjontakehys, tai itseasiassa jo kolme erilaista/-kokoista. Kehystä käyttäessä työ pysyi sileänä ja tasaisena kokoajan.

Lopuksi vielä ompelin tiheällä siksakilla kolmeen kertaan ympäri sekä ruusulle, että lehdelle tukevat ja ryhdikkäät reunat.

 

Ompelun jälkeen ensin leikkasin ylimääräiset tukikankaat reunoilta pois. Sitten huuhtelu lämpimässä vedessä. Mitä enemmän huuhtelee lämpimällä vedellä sitä paremmin solvy-kalvo häviää. Jossain töissä voi olla hyväkin jättää työ vähän "napakammaksi". Sitten kuivaus tasona pyyhkeen päällä.

Nämä kuviot pääsivät peittämään yhtä pientä reikää T-paidassa. Pesin ensin paidan, ettei se enää kutistuisi kuvion kiinnityksen jälkeisissä pesuissa.

Sitten kiinnitin kukan ja lehden taakse silittämällä liimaharson leivinpaperin läpi, ettei sotkeennu liimaharsoon paita tai silityslauta!

Sitten otin liimaharson suojapaperin pois kuvioiden takaa ja sovittelin kuvion mieleiselle paikalle paidan päälle. Kuvasta ei näy mutta reikä on alimmaisen vihreän lehden alakulmassa.

Leivinpaperin läpi silitin kuvion kiinni paitaan.

Lopuksi ompelin vielä kirjontakehystä ja kirjontapaininjalkaa käyttäen kuvion paitaan kiinni saman värisillä langoilla kuin kuvio on.

Ihan onnistunut tuunaustoimenpide! Menee jatkoon 💓💓

Pyöreä pöytäliina

Äitini on jo tovin etsinyt pyöreää pöytäliinaa pöydällensä. Ei ole mieleistä löytynyt.

Lupasin sellaisen hänelle ommella ja  löysinkin kivan kankaan Hämeenlinnan Eurokankaasta.

Jonkun tovin mietin kuinka sen pyöreän muodon siitä saan helposti leikattua ja mielummin kerralla, ettei käsissäni ole pian vain 30 cm kateliinaa... Ja JouTuubistahan niitä ohjeita löytyi...

 

Ensin taitellaan kangas neljään osaan.

Mitataan haluttu halkaisija, taitoksen sisäkulma on siitä puolet

Minulla oli tässä kankaan leveys 140 cm ja se sai olla liinan halkaisija. Joten ostin kangasta sen saman 140 cm.

Otin langanpätkän jonka toiseen päähän kiinnitin vesiliukoisen tekstiilitussin.

Toista päätä pidin kiinni keskikulmassa, olisihan sen voinut toki vaikka nuppineulalla kiinnittää. 

Ja sitten piirtämään narun avulla neljännes ympyrästä kankaaseen.

Sitten leikkasin piirtämääni viivaa pitkin terävillä kangassaksilla ja kyllä vain, pyöreä kappale siitä tuli. Joku ohje kehotti leikkaamaan kerrokset erikseen, mutta kyllä minä ne kaikki neljä leikkasin kerralla. Ja hyvä tuli 😊.

    Siksakilla reunaan ommel, ettei pääse purkautumaan. 

    Etenkin jos kangas on herkkä purkautumiselle.

Vinokantin ompeluun löysin siihenkin ohjeen netistä.

Ensin avataan ja asetetaan oikeat puolet vastakkain kangas ja vinokantti. Sitten reunaa lähimpänä olevaa taitosta pitkin ommellaan kiinni.

Sen jälkeen taitetaan kantti paikalleen ja silitetään (saattaa olla ettei "joku" silittänyt). Nauha nuppineuloilla kiinni ja ompelemaan vinokantin reunasta kiinni. Laitoin neulan asetuksen aivan vasempaan reunaan ja ompelin nauhan kiinni.

Päättely ja loppusilitys ja liina on valmis 💓

Ja vastaanottajakin oli tyytyväinen💓💓

Lautanauhaa

Viimeviikonloppu meni Hämeenlinnassa VOPin Lautanauha-kurssilla, mulle aivan uusi tekniikka! Ohjaajana oli PunosPirjo.

Ihan en tiedä jäinkö koukkuun vielä tähän tekniikkaan, mutta tyytyväinen olen että menin ja opin 😊.

Käänteentekevä kohta koko jutun ymmärtämisessä oli se kun siinä tekniikkaosiossa tajusin, että se kuvio tuleekin niistä loimista eikä siitä kuteesta jolla kudotaan. Ihan päin vastoin kuin mattoa kutoessa.

Laudathan mulla oli jo ennestään kun Marin kanssa viime marraskuussa olimme Tukholmassa käsityömessuilla omatoimimatkalla ja sieltä löysin kivat tarvikkeet... jos joskus katsos tarvitsee...

Opistolla oli kiva työskennellä kun oli käytössä luomapuut ja inspiroivat tilat. Tyylikkäästi onnistuin kuitenkin luomaan tuplaloimet, kun laskin koko kuviosta enkä vain siitä puolikkaasta mistä piti 😁, mutta onpahan toiseenkin nauhaan sitten loimet valmiina... 

Kuvion muodostumisen ymmärtämiseenkin meni tovinsa... ensin en muistanut kääntää lautoja lainkaan (ihan kiva kuvio siitäkin tuli). Sitten käänsin väärässä kohdassa 🙈siihen asti muutenkin tein työtä takapuolelta... Sitten jollain uskomattomalla sattumankaupalla onnistuin luomaan ensimmäisen alkuperäisen suunnitelman mukaisen kuvion ja aloin ymmärtää mitä tein. Ainakin jonkun verran. Tai ainakin opin katsomaan (ja purkamaan) kun tein väärin. Eeeei, eiku, toinen suunta... oli varmaan sunnuntaipäivän eniten lausumani sanat. Mutta kyllä siitä yhden kassin hihnan vielä saan valmiiksi!

Ompele tekstiilit uusiksi, korjaa ja uudista vaatteet

 Ystäväni ylipuhui minut (ei paljon vaatinut 😁) mukaan VOPin ompele ja tuunaa -kurssille Turenkiin. Oma ompelukoneeni on jo pidemmän aikaa huudellut huoltoa laakerivian takia, ja nyt tuo hyvin palvellut Bernina on ansaitulla vuosi(huolto)lomalla. Koululla jossa kurssi pidetään on onneksi Berninoja pitkä rivi. Aavistuksen verran tuoreempia kuin oma äidinäidinäidin vanha vekotin...

Ensimmäiselle illalle nappasin mukaani yhdet farkut ja paidan hihat lyhennettäviksi. Farkut sainkin hienosti lyhennettyä ja loppuilta menikin hihasaumoja purkaessa. Itselle muistiin seuraaviin kertoihin; tee purkuhommat jo kotona niin voi tunnilla keskittyä uuden luomiseen...

Lyhennystekniikan jossa housun oma alasauma jää näkyviin löysin joskus YouTubesta. Se on kiva kun nyt farkut ei niin näytä lyhennetyiltä tuolla alkuperäisellä käänteellä.

https://www.youtube.com/watch?v=avwaWxy2Pes

Ensikerralla tavoitteena on ne hihojen lyhennykset ja jos vaikka koittaisi saada parsittua yhdet villasukat silleen niin kuin oikeaoppisesti...

Tuftaus

 Tähän tekniikkaan en juurikaan ole koskaan innostunut. Olen sujuvasti vierestä katsellut useampaankin otteeseen, muttei ole oikein kolahtanut.

Taas oli työn alla joku SYOn kurssitehtävä ja halusin opetella siihen tekniikan jota en vielä ollut kokeillut. Ilmoittauduin Kapiokirstu ry:n viikonlopun kurssille täällä Tervakoskella. 

Hankin välineet ja puoliskeptisesti lähdin kurssille ensisijaisesti vain kurssin suoritus mielessäni.

 

Ohjaajana oli Anneli V ja hän esitteli sitten niin monenmoista erilaista tuftausvälinettä, että hämmästelin vain vierestä alkuun. 

Tällaiselle alan aloittelijalle hän kärsivällisesti lähes kädestä pitäen kertoi ja neuvoi tekniikasta ja tarvikkeista kaiken oleellisen. Tässä on sekin hyvä juttu, että taas yksi juttu mihin voi kivasti käyttää monenlaisia jämälankoja. Minulla tässä on lähinnä 4-säikeisiä sukkalankoja käytössä.

Olihan se alku aika sykeröä, mutta kyllä se sitten kun vauhtiin pääsi, niin alkoi sujua ihan mukavasti.

Ja vei mennessään...

Tämähän on kivaa! Melko meditatiivinen tämäkin tekniikka kun rytmiin pääsi.

Tämän neulaamisen jälkeen työ tulee käsitellä nurjalta puolelta esim. maitoliimalla, etteivät lankalenkit karkaa. Purkaminen on melko nopeaa tässä tekniikassa...

Mikä tästä tulee? En tiedä. Se on pannunalusen kokoinen ja langat sellaista materiaalia, että pannunalusena voisi käyttää, mutta en minä raaski kattilaa tuon päälle laittaa  😁

Tällä tekniikalla voi tehdä tyynynpäällisiä, seinävaatteita, mattoja ym. miksei jopa vaatteisiin tai asusteisiin jonkun neulallisen pistelisi hienoksi yksityiskohdaksi!

Keväällä 2024 on Kapiokirstun kurssiohjelmaan tulossa taas tuftausviikonloppu ja saletisti minä olen ilmoittautumassa ensimmäisenä!

Sashiko & Boro

 Olin Vanajaveden opiston Sashiko ja Boro kirjonta- ja paikkauskurssilla parina lauantaina täällä Tervakoskella. Ohjaajana oli taitava PunosPirjo. 

Kahdessa päivässä ei hirveitä ennätä, mutta ehti siinä kipinän saada ja sehän riittää!

Sashiko on perinteistä japanilaista kirjontaa etupistoilla ja sana sashiko tarkoittaakin pientä pistoa. Haasteen tähän luo pistojen tasamittaisuus, mutta saahan se näkyä että on käsintehty! Mielettömän meditoiva tekniikka. 

Borokin on alkujaan japanilainen korjaus- ja paikkaustapa. Sana "boroboro" tarkoittaakin resuista/korjattua. Tästä itse vähän innostuin enemmän.

Minä käytin enimmäkseen virkkaus- ja helmilankoja. 

Ohutta viskoosipaitaa kirjoessa vähän avustin kuvien paikalla pysymistä silittämällä niitä paikoin kiinni pikapaltteen avulla. 

Yhdessä vihreässä testilapussa on japanilainen "syksy"-teksti. Sen piirsin ensin vedessä liukenevaan kuitukankaaseen "soluvlies" ja pistelin helmilangalla kiinni ja huuhtelin soluvliesin kylmällä vedellä pois. Se myöskin vähän tukee kangasta ja helpottaa pistojen tasaisuutta, kun ne voi piirtää siihen poistettavaan kankaaseen. Ei ehkä alkuperäisen tekniikan tarkoitus käyttää näitä apuvälineitä, mutta pienelle perfektionistille oiva apu...

Juuri sain tiedon, että sashikokurssi Tervakoskella saa jatkoa ensivuoden puolella, huippujuttu!